Read the rest of this post »

Aloita tästä videosta, se toivottavasti laittaa mielikuvituksen liikkeelle. Saksalaisen Rimini Protokollin esityksiä on nähty Helsingin Juhlaviikoilla ja Tampereen Teatterikesässä. Korjaamolla esitetty Stefan Kaegin ohjaama Airport Kids herätti oman kiinnostukseni dokumentaarisuuteen. Tässä on otoksia ohjaajakollektiivin tuoreen esityksen Mr. Dagacar and the Golden Tectonics of Trash harjoituksista. Laaja artikkeli ryhmästä kirjassani.

Näyttelijä, näytelmäkirjailija ja professori Anna Deavere Smith on dokumenttiteatterin kirkkaimpia tähtiä Yhdysvalloissa. Hän on ollut dokumenttiesityksillään ehdolla Pulizer ja Tony -palkintojen saajaksi. Suomalaiskatsojille hän voi olla tuttu esimerkiksi tv-sarjasta The West Wing.

Teatterissa Smith on kiinnostunut itse puheesta. "Stanislavskilla ei ollut nauhuria. Minulla on", Smith tiivistää kirjassaan Talk to Me.

Tapasin Smithin Washingtonissa. Lue kirjastani millaisilla yhteiskunnallisilla esityksillä ja dokumentaarisilla menetelmillä Smith aloitti Yhdysvalloissa dokumenttiteatterin boomin.

Read the rest of this post »

Tällä sivustolla on otteita haastatteluista, jotka olen tehnyt kansainvälisestä dokumenttiteatterista kertovaa kirjaa varten. Kirjassa kerrotaan dokumenttiteatterin nykysuuntauksista ja esitellään menetelmiä, joita voivat hyödyntää niin teatterin ammattilaiset kuin harrastajatkin.

Lisää materiaalia on tulossa! Uudet päivitykset voi tilata RSS-syötteenä. Lajin tiiviin esittelyn löydät tästä.

Erwin Piscator uudisti teatterin kerrontakeinoja, ja teki siitä poliittisen taidelajin. Piscator käytti jo 1920-luvulla teatterin dramaturgisena välineenä filmejä ja projisointeja. 1960-luvulla hän tilasi uuden polven näytelmäkirjailijoilta dokumentteihin perustuvia tekstejä, jotka purkivat toisen maailman sodan taakkaa. Rolf Hochhuthin, Heinar Kipphardtin ja Peter Weissin näytelmät herättivät Piscatorin ohjauksessa kansainvälistä huomiota.

Erwin Piscatorista kertoo videolla teatteriohjaaja Judith Malina, joka oli Piscatorin oppilas 1940-luvulla New Yorkissa. Malina on newyorkilaisen Living Theatren perustaja.

Read the rest of this post »

Amerikkalaisia dokumenttinäytelmiä (kuva 1), kirjoittajat Emily Mann, Moisés Kaufman, Anna Deavere Smith. Brittiläisiä dokumenttinäytelmiä (2), kirjoittajina Peter Cheeseman, Robin Soans, Richard Norton-Taylor sekä Alan Rickman & Katharine Viner.

Peter Cheeseman halusi tehdä teatteria paikallisille ihmisille paikallisista aiheista. Niinpä hän ja muutama näyttelijä marssivat nauhurin kanssa ihmisten työpaikoille ja pubeihin, ja näin he tulivat keksineeksi verbatim-teatterin. Brittiohjaajan leski kertoo 1960- ja 70-lukujen dokumenttiteatterista. Haastattelu on tehty Stoke-on-Trentissä, videossa ote siitä.

Lontoolainen Tricycle Theatre on tehnyt dokumenttiteatteria vuodesta 1994 lähtien. Se käyttää näytelmiensä aineistona oikeudenkäyntiä muistuttavien julkisten selvistysten pöytäkirjoja. Teatterin näytelmällä The Colour of Justice (1999) oli laajat vaikutukset. Niistä kertoo videolla teatterin ohjaaja Nicolas Kent.

Näytelmä kertoo Stephen Lawrencen tapauksen selvityksestä. Lawrence oli musta teinipoika, joka kuoli rasistisessa hyökkäyksessä Elthamissa vuonna 1993. Rikoksen tutkinnassa tehtyjen virheiden takia ketään ei koskaan tuomittu murhasta. Selvityksen mukaan virheet olivat seurausta poliisivoimien institutionaalisesta rasismista. Tällä sivulla kuvataan rikos ja selvityksen lähtökohta tiiviisti. Sivu on osa selvityksen raporttia.

Read the rest of this post »

The Civilians (New York) tekee "tutkivaa teatteria". Ryhmä on käyttänyt useissa esityksissään dokumenttiteatterin menetelmiä.

Esimerkiksi näytelmä In the Footprint kertoo Brooklynin kehittämisprojektista. Musiikki on keskeinen osa dokumentaarista esitystä. Lisää esityksestä täältä sekä ryhmän Youtube-tilillä.

The Civiliansilla on myös "t&k-ryhmä", jossa työstetään uusia näytelmiä kollektiivisesti. Ryhmä kokoontuu kaksi kertaa kuukaudessa. Yksi tutkimus- ja kehitysryhmän kirjailijoista on Alix Lambert. Hänen näytelmänsä perustuu kokonaan haastatteluihin. Lambert on kuvataiteilija, toimittaja ja tv-käsikirjoittaja, niin ja näytelmäkirjailija.

Richard Norton-Taylor on kirjoittanut lontoolaiselle Tricycle Theatrelle useita dokumenttinäytelmiä.

Norton-Taylor on The Guardianin toimittaja, joka on erikoistunut turvallisuuspolitiikkaan. Videolla hän kertoo, että teatterissa voi selittää sanomalehteä paremmin jonkin yhteiskunnallisen prosessin kulun, jutun koko juonen.

Kesällä 2011 Tricycle Theatre esittää Norton-Taylorin näytelmää Tactical Questioning. Se koostuu "Baha Mousa Inquiryn" aineistosta. Norton-Taylorin työpari on ohjaaja Nicolas Kent.

Read the rest of this post »

Lontoossa National Theatressa menee kesällä 2011 erittäin mielenkiintoinen sanasanainen näytelmä London Road. Se on kirjoittanut Alecky Blythe. Näytelmä kertoo vuonna 2006 Ipswichissä tehdyn sarjamurhan vaikutuksista pikkukaupungin keskiluokan arkeen. Puolet repliikeistä lauletaan. Kirjoitin esityksestä juuri artikkelin. P.S. Näytelmää esitetään myös kesällä 2012.

Dokumenttiteatteria kutsutaan Isossa-Britanniassa nimellä ’verbatim theatre’, lisäksi rinnakkaisena terminä käytössä on ’documentary theatre’. (Jälkimmäinen puolestaan on yleisempi Yhdysvalloissa.) Rimini Protokollin teatterin ovat tutkijat kiteyttäneet kirjan nimeen: 'Experten des Alltags'. Alecky Blythe kutsuu verbatim-metodiaan sanaparilla 'recorded delivery'.

Verbatim-teatteria tekevä Tricycle Theatre kutsuu julkisiin kuulemisiin perustuvia näytelmiään nimellä ’tribunal plays’. Tämän olen suomentanut oikeussalidraamaksi. Yleisnimen ’verbatim theatre’ olen kääntänyt sanasanaiseksi dokumenttiteatteriksi.

• Suomeksi voidaan puhua vain dokumenttiteatterista, ja jos halutaan korostaa aineiston toistoa sanasta sanaan, voidaan puhua sanasanaisesta näytelmästä tai sanasanaisesta dokumenttiteatterista. Sanasanaisuudella voidaan viitata sekä haastattelu- että pöytäkirja-aineistoon.

Klikkaa itsesi Facebook-sivulle tästä.

(Kuva/Picture: Rimini Protokoll: Airport Kids. Kuva Stefan Kaegi.)

Brittiläinen näytelmäkirjailija-näyttelijä Robin Soans on kirjoittanut näytelmät Life After Scandal, Talking to Terrorists, The Arab-Israeli Cookbook, A State Affair ja Across the Divide, joissa kaikissa käytetään sanasanaisen teatterin menetelmiä. Hän on näytellyt teatterissa, elokuvissa, radiossa ja televisiossa.

Soans muistuttaa, että teatterin pitää kuvata ihmiset monimutkaisina otuksina. Dokumenttiteatteri voi myös antaa äänen hiljaisille. "En mennyt haastattelemaan poliitikkoja, asiantuntijoita tai professoreita. Heiltä kuulee vain tuttua merkityksetöntä liirumlaarumia", Soans sanoo. Videolla Soans pitää tuntia näyttelijäopiskelijoille.

Teatteriohjaaja Les Waters työskenteli uransa alussa brittiläisessä Joint Stock teatterissa. Hän asuu ja työskentelee nykyisin Kaliforniassa. Joint Stockissa näytelmiä kirjoittivat huippunäytelmäkirjailijat, kuten Caryl Churchill, mutta ne perustuivat ryhmätyöhön ja haastatteluihin.

Waters kertoo Churchillin näytelmästä Fen (1983), ja tavallisten ihmisten haastattelemisesta. Waters halusi kuvata köyhän maaseudun naisia, sellaisia kuin hänen oma äitinsä.

Read the rest of this post »

Tricycle Theatre teki elokuun alussa 2011 puhjenneista Lontoon mellakoista pikavauhdilla dokumenttiteatteriesityksen The Riots. Kirjailija Gillian Slovon kirjaamat todistukset saivat esitysmuodon marraskuun 17. päivä, vajaat neljä kuukautta itse tapahtumien jälkeen. Esitys sai arvosteluissa neljää tähteä (otteita yllä) ja näytökset myytiin pian loppuun.

New Yorkissa The Civilians teki dokumenttiesityksen Occupy Wall Street -mielenosoituksista. Teatteri teki haastatteluja ja esitti ne samantien yleisölle kabaree-kimarana Joe's Pubin lavalla. Esitykset nauhoitettiin ja niistä tehtiin myös podcast-sarja.

Brittiläinen teatteriohjaaja Peter Cheeseman ohjasi useiden vuosikymmenten ajan dokumenttiteatteriesityksiä Victoria-teatterissa Stoke-on-Trentissä. Hän käsitteli paikallisia historiallisia tai ajankohtaisia aiheita. Ajassa oltiin kiinni näytelmässä Fight for Shelton Bar (1974), jossa kuvattiin terästehtaan työntekijöiden arkea ja vastustettiin tehtaan toiminnan lopettamista. Näytelmä perustui kokonaisuudessaan haastatteluihin. Ohjaaja kutsui esityksiään musiikkidokumentaareiksi, sillä lauluilla oli niissä tärkeä rooli. BBC teki näytelmästä puolen tunnin tv-version.

Kuvassa 1 tehtaan terästyöläinen ohjastaa harjoituksissa näyttelijää, kuinka uunista otetaan näyte sulaneesta teräksestä. Kuvassa 2 on sama kohtaus valmiista esityksestä. Kuvassa 3 esitetään niin ikään terästyön etenemistä. Kuvassa 4 terässulaton lakkauttamista vastustavan komitean puheenjohtaja Ted Smith pitää esityksen päätteeksi katsauksen lakkauttamisneuvotteluiden tilanteesta. Ylhäällä oleva juliste on muuten vuodelta 1974.

Read the rest of this post »

Kuva on newyorkilaisen teatteriryhmän The Civiliansin näytelmästä The Great Immensity (2012). Dokumentaarinen esitys valmistui hitaasti usean vuoden aikana. Näytelmän teemana on ilmastonmuutos. Esitys pohtii, kuinka ihmiset voivat käsitellä näin mittaamattoman suuria ongelmia. Näytelmän ensi-esitys oli Kansas Cityssä.

Read the rest of this post »